En oikein ymmärrä mikä perkele vaivaa ku olen muuttamassa. Tosiaakin muutaman paikkakunnalta pois. Ei siis keneltäkään kannusta tule olleskaan. Ja se vituttaa kaikkein eniten.Ois edes porukka hieman postiivinen, mutta ei se o kai liikaa pyydetty. Miulla vitutus käyrä on aika lailla koholla. Pääsen sellaiseen työhön jota niin mielelläni teen ja tykkään siitä. Kaikki olettavat et unohdan Jessen huomioimatta. Mutta enhän mie omaa poikaani huomioimatta jätä. Kaiken vapaa-ajan minkä saan niin olen Jessen kanssa ja tehdää kaikkea kivaa tekemistä. Ku tuo puhelinmyynti ei oikein kiinnosta olleskaan. Enää kyl melkein 3 vuotta sai riittää... Kaipaa vaihtelua... Toivon et saan olla pitkään töissä, siinä hommassa mistä tykkään... Ja työnantaja ymmärtää et miulla on pieni poika, joka kaipaa äitiään... Pääsee tosiaakin rakastamaansa työhön.....
Toivon vain sukulaisilta ja kaikilta muilta kannustusta uravalintaani......:)!!!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti